Kotibileet riistäytyvät käsistä ja Ella puhaltaa ilkeät lukemat alkometriin. Venetsialaisiltana Veetin lonkerot lorotetaan Kirvatsin nurmelle. Sekava Venla kuskataan koulujen päättäjäisistä kotiin. Nuorten ensikokeiluja ei ohiteta olankohtauksella, vaan esimerkkienkin teinit vanhempineen kutsutaan Valomerkki-keskusteluun.
Ehkäisevää päihdetyötä tekevä kolmikko Anna Kenni, Kalle Salmi ja Katriina Mäki kertovat Valomerkin hyödyistä. Parhaimmillaan varhaisen puuttumisen malli saa nuoren miettimään alkoholikokeiluja jatkossa ja vanhemman keskustelemaan nuoren kanssa päihdeasioista kotona.
Fakta: Valomerkki
- ennaltaehkäisevää päihdetyötä
- hallintorajat ylittävä varhaisen puuttumisen malli
- tavoitteena suojata alaikäisiä päihteiden haitoilta
- lisätä terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta
- koulutettuja ammattilaisia on jo valtaosassa Satakunnan kunnista
Miten homma toimii?
Valomerkki-keskusteluja käydään vuosittain 80–100 Porin perusturvan alueella.
”Keskustelujen määrä riippuu pitkälti poliisin nuorisovalvonnasta ja sen johdosta tehdyistä lastensuojeluilmoituksista. Mitä enemmän sillä saralla pystytään panostamaan, sitä enemmän keskusteluja käydään”, Anna kertoo.
Aina ei taustalle kuitenkaan tarvita lastensuojeluilmoitusta. Toiminta ylittää hallintorajat, ja esimerkiksi koulukuraattori tai -terkkari voi ehdottaa keskustelua myös suoraan.
Valtaosa vanhemmista suhtautuu yhteydenottoon hyvin asiallisesti ja yhteistyöhaluisesti.
Ohhoh!
Viime vuonna tutkittiin Valomerkki-keskustelujen hyödyllisyyttä. Valomerkki-pilotoinneissa oli mukana neljä eri organisaatiota: Porin perusturva, Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymä, Nakkilan kunta ja Eurajoen kunta. 59 % nuorista koki keskustelun hyödylliseksi tai erittäin hyödylliseksi. Porissa, Ulvilassa ja Merikarviassa vanhemmista jopa 91 % koki keskustelun hyödylliseksi. Yksikään vastaaja ei arvioinut keskustelua hyödyttömäksi.
Nuori pääsee ensin ääneen
Valomerkki-keskustelussa on kaksi ammattilaista. Toinen pääasiassa jututtaa, toinen tekee muistiinpanoja.
”Lähdemme rennosti purkamaan tilannetta. Kysymme aina ensin nuoren version tapahtuneesta. Pohdimme tapahtumien kulkua ja pyydämme nuorta miettimään päihteiden käytön syitä”, Kalle selvittää.
Haastattelijoilla on vahva kokemus kenttätyöstä nuorten kanssa. Joskus käykin ilmi, ettei kyseessä ollutkaan ihan eka kerta.
”Me emme syyttele, emmekä tuomitse. Tärkeintä on luoda aito keskusteluyhteys niin nuoren kuin hänen vanhempiensa kanssa”, Katriina kertoo.
Valomerkki-keskustelu tehdään vain kerran, ensimmäisen päihdekokeilun tultua ilmi. Rennossa tapaamisessa ei syytellä eikä sen sisältöä kirjata mihinkään. Kalle Salmen, Anna Kennin ja Katriina Mäen kokemuksen mukaan valtaosa lähtee kotiin toiveikkaana ja luottavaisin mielin.
Hedelmällistä yhteistyötä
Useimmiten keskusteluun ohjatut ovat 13–17-vuotiaita. Skaala on laaja: yksi on päätynyt päivystykseen tosi huonossa kunnossa, toisen syntilistalla on jazzeilla takavarikoitu siideritölkki.
”Yllättävän usein nuori avautuu keskustelutilanteessa hyvinkin syvällisesti. Hän saattaa kertoa aiemmista kokeilukerroistaan, joista vanhemmatkin kuulevat vasta ensimmäistä kertaa”, Katriina tietää.
Kalle nyökkää. Hänenkin kokemuksensa ovat erittäin positiivisia ja yhteistyö on kantanut hedelmää.
Valomerkki-keskustelua on Satakunnassa hyödynnetty pisimpään Porin perusturvan alueella.
”Valomerkki-menetelmän käyttöön on koulutettu ammattilaisia Satakunnassa laajasti ja tavoitteena on toimintamallin käyttö koko tulevalla hyvinvointialueella”, Anna sanoo.
Arvioidaan huolen aste
Valomerkki-keskusteluun kuluu noin tunti.
”Noudatamme pitkälti hyväksi havaittua kysymysrunkoa. Nuorelta kysytään muun muassa, mistä hän hankki päihteet. Vastaus on useimmiten täysi-ikäinen kaveri tai Snäpista bongattu ilmoitus, jossa kaupitellaan alkoholia. Toisinaan hakija on sukulainen, joskus jopa oma äiti tai isä”, Kalle tietää.
Nuoren elämästä jutellaan myös laajemmin. Kysellään koulun sujumisesta, harrastuksista, rahankäytöstä, kavereista ja kotiintuloajoista.
”Vastauksia ei kirjata järjestelmään, mutta kokonaiskuvan perusteella määrittelemme, pitääkö nuoresta olla huolissaan. Jos huoli on tuntuva tai suuri, ohjaamme hänet perhesosiaalityöhön”, Anna kertoo.
Valtaosassa tapauksia huolta ei ole, mutta keskustelu toivottavasti johtaa lisäkeskusteluihin kotona ja päihdekokeilujen loppumiseen.
Tiesitkö?
Kuvaviestipalvelu Snapchat eli Snäppi tai Snäp on yksi nuorten suosituimmista sosiaalisista medioista. Siellä jaetaan snäppejä, jotka ovat yleensä itsestä otettuja kuvia tai videoita.
Haastateltavina olivat ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön koordinaattori Anni Kenni Porin perusturvasta, erityisnuorisotyöntekijä Kalle Salmi Porin kaupungin nuorisopalveluista ja erityisnuorisotyönohjaaja Katriina Mäki Porin seurakuntayhtymästä.
