Siirry sisältöön

Nuorten hyvä hoitomalli saatavana omassa koulussasi: Tunnista masennus ja löydä tie ulos

Teksti: Maiju Junko
Kuva: Vesa Saivo

Monet nuoret voivat huonosti, ovat masentuneita ja ahdistuneita. Mitä varhaisemmin he saavat apua, sitä varmemmin toipuminen alkaa. Tiiviistä hoitomallista on Satakunnassa saatu hyviä kokemuksia. Miten teidän perheenne nuori voi?

– Meillä on suuri huoli nuorista. Lieviin ja keskivaikeisiin mielialaongelmiin pitää pystyä puuttumaan jo varhain, jottei erikoissairaanhoito kuormitu yli äyräiden, kiteyttävät kouluterveydenhoitaja Mirja Isoviita ja koulukuraattori Hanna Hildén.

Hyvä työkalu on IPC, interpersoonallinen eli lähi-ihmissuhteisiin liittyvä ohjaus ja neuvonta. IPC on 13–18-vuotiaille suunnattu toimiva hoitomalli. Tavoitteena on, että nuoret saavat tukea mielenterveydenongelmiin riittävän ajoissa omassa arkiympäristössään.

Satakunnan tulevaisuuden sote-keskus -hanke panostaa nuorten hyvinvoinnin tukeen. Satakunnassa ollaan panostettu tämän menetelmän koulutukseen ja halutaan tukea sen aktiivista käyttöä jatkossakin. Tällä hetkellä Satakunnassa on 40 vuonna 2019 koulutettua IPC-ohjaajaa ja tavoitteena on kouluttaa Satakuntaan 80 IPC-ohjaajaa lisää syksyn 2021 ja kevään 2022 aikana. Perustason IPC-ohjaajat saavat menetelmän käyttöön tukea ja konsultaatiota Satasairaalan menetelmäohjaajilta.

Mikä ihmeen IPC?

  • Tiivis ohjausmalli masennuksen hoitoon
  • 13–18-vuotiaille
  • Tarkoituksena tunnistaa masennus ja löytää tie ulos
  • Kuusi käyntikertaa
  • Etenee vaiheittain
  • Kysy lisää koulun terveydenhoitajalta, kuraattorilta tai muulta nuorten parissa toimivalta ammattilaiselta

– Malli on kehitetty juuri koululaisten ja opiskelijoiden käyttöön. Sen tehtävä on tunnistaa masennus, löytää oireiden ja ihmissuhteiden välinen yhteys sekä tuoda apua, Mirja kiteyttää.

Usein masennuksen alkusysäys liittyy ihmissuhdeongelmiin kotona tai kaveripiirissä. Syitä voivat olla myös läheisen kuolema, muu äkillinen elämänmuutos tai ulkopuolisuuden kokemus.

– Lyhyt, tiivis ohjausjakso on havaittu hyväksi. Nuoret haluavat selkeästi puhua ja tutkia omia ongelmiaan. Yhdenmukaiset kyselylomakkeet ja kiinnostavat toimintamallit, kuten oirekartta ja elämänjana panevat nuoren miettimään omaa tilannettaan ja pohtimaan ratkaisuja. He näkevät, miten tapahtumat ja tunteet ovat yhteydessä toisiinsa.

– Me kouluissa toimivat asiantuntijat olemme ensimmäinen ja helposti tavoitettava linkki avun saamisessa. Nuoret tai vanhemmat, ottakaa rohkeasti yhteyttä, Mirja kehottaa.

Mirja Isoviita ja Hanna Hilden seisovat ulkona tehden käsistä sydämen kuvan

Kouluterveydenhoitaja Mirja Isoviita toimii Noormarkussa ja koulukuraattori Hanna Hilden Porissa. Kummallakin on hyviä kokemuksia uudenlaisen ohjausmallin käytöstä nuorten masennuksen hoidossa.­

Haaste erottaa normaali turbulenssi vakavista ongelmista

Hanna on käyttänyt mallia joidenkin oppilaiden kanssa omassa koulussaan. Kuuden kerran jaksoon on helppo sitoutua. Hän kannustaa nuoria ja heidän vanhempia ottamaan rohkeasti yhteyttä mahdollisimman varhain.

– Tottahan nuorten elämään liittyy aina turbulenssia ja dramatiikkaa, heitteleviä tunteita ja alavireisyyttäkin. Juttelemme näistä elämänvaiheeseen luonnollisesti liittyvistä asioista paljon nuorten kanssa. Masennus on kuitenkin eri juttu. Lieväkin masennus voi heikentää oppimis- ja toimintakykyä merkittävästi, Hanna muistuttaa.

– Olemme nuoren puolella, tapaamisissa istummekin rinnakkain, emme vastakkain, Hanna kertoo.

Oirekartalla loistavat liikennevalot

Yksi menetelmän malleista on oirekartta, jonka täyttämiseen tarvitaan keltaista, punaista ja vihreää puuväri. Kartalla on parikymmentä väitettä, kuten: Tunnen oloni surulliseksi, Kunpa olisin kuollut, Kaikki tuntuu tylsältä, En osaa enää ajatella selkeästi ja niin edelleen. Nuori värittää väitteet liikennevalojen huomioväreillä. Lopuksi jutellaan yhdessä, miltä tulos nuoren mielestä näyttää.

– Elämänjana on myös hyvin nuoren tämän hetken tilannetta kuvaava menetelmä. Hän kirjaa janalle, koska masennus alkoi, mitä muita tapahtumia siihen aikaan liittyy, Hanna jatkaa.

Elämäntilannetta pohditaan myös roolikartan avulla. Nuori on ympyrän keskellä, ja hän sijoittelee itselleen tärkeitä ihmisiä eri kehille. Roolikartan avulla nuori hahmottaa itsensä suhteessa lähimpiin ihmisiinsä.

Mirja ja Hanna korostavat, että kyseessä ei ole terapia.

– Emme analysoi, vaan pohdiskelemme nuorten vastauksia yhdessä ja herättelemme häntä miettimään syitä ja seurauksia. Esimerkiksi, miksihän isä on roolikartan laitakehällä tai mahtuisiko kehälle vielä joitakin nuorelle tärkeitä ihmisiä.

Johdonmukaisuus ja jatkuvuus ovat menetelmän tärkeitä piirteitä. Nuoren tilanteen kehittymistä seurataan ja siitä keskustellaan joka tapaamisessa.

– On todella kannustavaa, kun vastauksissa alkaa olla vihreää väriä enemmän kuin hälyyttävän punaista, Mirja ja Hanna iloitsevat.