Ammatillinen kokemustieto osaksi päätöksentekoa
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ammatillisen kokemustiedon dokumentointi on Satakunnan rakenneuudistuksen kehittämishankkeessa yhtenä osahankkeena. Soteammattilaisten arkityö sisältää paljon dokumentointia ja kirjaamista asiakastietojärjestelmiin. Tietoa siis kerätään paljon ja tilastoja on saatavilla sekä paikallisesti että valtakunnallisesti tuotettuina.
Kerättävistä tiedoista on muodostettu niin kutsuttuja indikaattoreita, joiden ajatellaan ilmaisevan asiakkaiden ja kuntalaisten hyvinvointia tai pahoinvointia. Indikaattoreita käytetään palvelujen ja palvelujärjestelmien suunnittelussa. Indikaattoreissa tapahtuvia muutoksia seurataan ja osin niiden perusteella tehdään johtopäätöksiä palvelujärjestelmän tehokkuudesta ja palvelujen vaikuttavuudesta. Etenkin sosiaalihuollon indikaattoreista osa ei toimi toivotulla tavalla. Niihin sisältyy paljon tulkintamahdollisuuksia ja tiedot, joihin indikaattorit pohjautuvat ovat hyvin moniselitteisiä ja kirjavasti koottuja. Sosiaalihuollon Kanta-kelpoisuus on onneksi tuomassa parannuksen asiaan. Asiakasasiakirjojen ja kirjaamisohjeiden yhdenmukaisuus parantaa oleellisesti tiedon ja niihin pohjautuvien indikaattoreiden luotettavuutta. Mutta onko todellisuus sellainen kuin indikaattorit kuvaavat? Syntyykö hyvä palvelu, asiakkaan tarvitsema apu ja tuki tilastotiedon ja indikaattoreiden tuloksena?
Miten rakentuu asiantuntijuus?
Kun mietitään edellä mainittuja kysymyksiä, on hyvä tarkastella mistä ja miten rakentuu asiantuntijuus. Perinteisesti ymmärrämme asiantuntijuuden rakentuvan tieteelliseen tietoon pohjautuvana opiskelun tuotoksena, johon yhdistyy ajan myötä ammatillinen kokemus. Asiantuntijuudessa ovat läsnä tieto, tietäminen ja tekeminen (mm. Peltonen & Gruber 2010). Tieto on ammattilaisen koulutuksessa hankkimaa tutkittua tietoa. Sen lisäksi ammatissa toimiminen rakentaa tekemiseen perustuvaa tietoa ja osaamista. Ammattilaisen ja asiakkaan kokemusmaailmat kohtaavat vuorovaikutuksessa ja siinä asiantuntijuus saa uutta sisältöä. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset tekevät paljon työtä verkostoissa, vuorovaikutuksessa muiden ammattilaisten kanssa. Näissä vuorovaikutustilanteissa tiedolle löytyy uudenlaisia soveltamismahdollisuuksia, tietämisessä yhdistyvät eri ammattilaisten kokemukset samankaltaisista tilanteista. Tämä vuorovaikutuksessa, jatkuvan oppimisprosessin kautta, rakentuva asiantuntijuus ja ammatillisuus ei tule juurikaan näkyväksi tilastoissa tai raporteissa. Työyhteisöjen perehdytyskäytännöissä ammatillinen kokemustieto osataan hyödyntää hyvin. Kokeneempi perehdyttää uuden tulokkaan.
Muun muassa Kirsti Launis on tutkinut asiantuntijuutta perusterveydenhuollossa ja totesi asiantuntijuuden olevan toisaalta yksilöllistä toisaalta kollektiivista. Yksilöllinen asiantuntijuus rakentuu henkilön persoonallisten ominaisuuksien, sosiaalisten taitojen, hänen hankkimansa koulutuksen ja muun opiskelun ja henkilökohtaisten elämänkokemusten tuloksena. Yksilöllinen asiantuntijuus tulee näkyväksi suoriutumisena perustehtävistä asiakastyössä. Kollektiivinen asiantuntijuus puolestaan rakentuu sosiaalisesti, kohtaamisissa, kommunikaatiossa. Kollektiivinen asiantuntijuus tulee näkyväksi moniammatillisuutena ja kokonaisvaltaisena näkemyksenä asiakkaan tilanteesta ja hänen avun tarpeestaan. Se rakentuu vuorovaikutuksessa asiakkaiden ja muiden ammattilaisten kanssa. Kollektiivisessa asiantuntijuudessa on myös yhtymäkohta asiakkaiden kokemusasiantuntijuuteen. Asiakkaan kokemustieto rikastaa myös ammattilaisen asiantuntijuutta.
Kokemustiedon dokumentointi – arvokas tieto ammattilaisilta palvelujen suunnitteluun
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla on tehtäväkuvasta riippuen erilaisin painotuksin myös muita kuin välittömään asiakas- tai potilastyöhön liittyviä tehtäviä. Ennalta ehkäisevät palvelut, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, rakenteellinen sosiaalityö ovat laajoja kokonaisuksia, joihin tarvitaan paitsi edellä mainittua yksilöllistä asiantuntijuutta myös kollektiivista asiantuntijuutta. Hiljainen tieto, ammatissa kertynyt kokemustieto saa uuden merkityksen osana kollektiivista asiantuntijuutta. Yksilökohtaisessa asiakastyössä kertynyt tietoa tulee sovelletuksi laajempaan yhteyteen. Miten Pekan, Maijan ja Rikun sekä muutaman muun asiakkaan kanssa esille nousseet ilmiöt vaikuttavat yhteisöissä elävien ihmisten elämään ja sosiaaliseen, psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Onko kysymys yksilöiden ongelmista yhteisöissä ja yhteiskunnassa vai onko kysymys yhteisöjen ja yhteiskunnan epäkohdista, jotka uhkaavat yksilön hyvinvointia? Kumpi näkökulma valitaan, vaikuttaa suoraan ratkaisuvaihtoehtojen valintaan ja työn vaikuttavuuteen. Hoidammeko yksilön ongelmaa vai hoidammeko sen lisäksi ongelman juurisyitä?
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset kuulevat asiakkailta monenlaisia elämäntarinoita ja heidän elämäänsä eri tavoin vaikuttavista ilmiöistä. Osa tästä kuullusta kirjataan asiakastietojärjestelmään, josta se voidaan koota tilastoiksi. Osa asiakkaan kertomuksesta jää kirjaamatta, ellei sillä ole suoraan merkitystä palvelun, hoidon, tuen tai etuuden myöntämiseksi. Nämä tarinat ja ilmiöt jäävät ammattilaisen muistiin ja toki rakentavat edelleen hänen yksilöllistä asiantuntijuuttaan. Yhteisöihin ja yhteiskuntaan liittyvät positiiviset ja negatiiviset ilmiöt ovat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, ennalta ehkäisyn ja rakenteellisen sosiaalityön materiaalia. Tämän tiedon dokumentoinnin hyödyntäminen on osahankkeemme tavoite. Yhdessä kehittäjätiimin kanssa etsimme ja kehitämme työkaluja ja tiedonkulun prosessia, jotta arvokas tieto kulkee ammattilaisilta palvelujen suunnitteluun ja myös yhdyskuntasuunnitteluun ja päätöksentekoon. Ammatillisen kokemustiedon pohjalta voi löytyä uusia innovatiivisia keinoja parantaa hyvinvointia eri elämän osa-alueilla kuntalaisten elinympäristöissä.
Työhyvinvoinnin yksi osatekijä on kuulluksi tulemisen kokemus ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön sekä työn merkityksellisyyden kokeminen. Ammatillisen kokemustiedon hyödyntäminen on myös työhyvinvointia lisäävää. Sosiaalityössä puhutaan rakenteellisesta sosiaalityöstä. Sosiaalialan asiantuntijoiden asiakastyössä saama tieto dokumentoidaan ja sen polku on suunniteltu ja johtaa toimenpiteisiin, joilla korjataan ongelmakohtia tai vahvistetaan hyviä asioita. Vaikutetaan rakenteisiin ja parannetaan sosiaalityön vaikuttavuutta. Sosiaalihuoltolaissa mainitaan sosiaalinen raportointi yhtenä rakenteellisen sosiaalityön työkaluna. Satakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ammatillisen kokemustiedon dokumentointi osahankkeessa on sosiaaliseen raportointiin otettu sote-integraationäkökulma. Tiedon tuottaminen nähdään monialaisena ja monikanavaisena. Sosiaalialan asiantuntijoiden lisäksi tietoa tuottavat terveydenhuollon henkilöstö ja mahdollisesti myös esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja koulun henkilöstö. Yhteisenä pyrkimyksenä on tavoitteellinen tiedonkeruu ja vaikuttaminen niihin rakenteisiin, jotka joko vahvistavat tai uhkaavat hyvinvointia.
Kysymys on sosiaali- ja terveydenhuollossa tehtävän työn vaikuttavuudesta, hyvinvoinnin lisäämisestä, työn merkityksellisyydestä. Sen lisäksi että kahvipöydissä ja tiimipalaverissa asialistan ulkopuolella jutustellaan kuullusta ja koetusta, otetaan kokemustieto arvokkaana tiedon lajina viralliseen keskusteluun.
Satasoten katsauksissa hankejohtajat ja -koordinaattorit kirjoittavat sote-uudistuksen ajankohtaisista aiheista.
