Harjoittelu Satasotessa sosiaalipsykologiaopiskelijan silmin

Teksti: Laura Ramstadius

Kolmen kuukauden mittainen harjoittelu Satakunnan tulevaisuuden sote-keskus hankkeessa on tullut päätökseensä. Harjoittelu on ollut erittäin opettavainen ja mieluisa kokemus ja olen päässyt tekemään monenlaisia tehtäviä, joissa olen päässyt soveltamaan opintojani. Koen, että sosiaalipsykologiset linssit ovat koko ajan silmillä – se on tapa ajatella ja katsoa asioita soveltamalla sosiaalipsykologian teorioita ja käsitteitä ilman tietoista ajattelua.

Kokonaisuudessaan harjoittelu hankkeessa on antanut mahdollisuuden päästä tarkastelemaan ihmisen eri elämänvaiheissa tarvitsemia palveluita, joita viedään hankkeissa eteenpäin. Kaikkia teemoja, joita hankkeessa käsitellään, on sivuttu tavalla tai toisella sosiaalipsykologian opinnoissa: niin päihde- ja mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa, perheolojen merkitystä lapsen kehitykselle, kuin myös moniammatillisen tiimityön merkitystä ja sen lainalaisuuksia.

Harjoittelun aikana pääsin tutustumaan muun muassa sote-keskuksissa tapahtuvaan monialaisen tiimityön kehittämiseen ja päihde- ja mielenterveysverkostossa tapahtuvaan työhön. Myös palveluketjujen suunnitteluun tutustuminen ja kokemusasiantuntijoiden merkitys osana niiden kehittämistä oli paikka, jossa näkyy sosiaalipsykologia. Opinnoissa on käsitelty muun muassa roolien ja asenteiden vaikutusta asiakkaan ja ammattilaisen käytökseen. Joskus ulkopuoliselta voivat ympäristölliset ja sosiaaliset tekijät jäädä huomiotta, mistä syystä kokemusasiantuntijoiden rooli on merkittävä.

Käytännön työ opettaa

Substanssiosaamisen sote-uudistuksesta, verkostojen toiminnasta ja sote-palveluista Satakunnassa kehittyi moniin palavereihin ja seminaareihin osallistumisen myötä. Yhteiskuntatieteiden opinnoissa on paljon oppinut hallitsemaan laajoja kokonaisuuksia, mistä on ollut hyötyä sote-uudistuksen omaksumisessa. Paljon on kuitenkin vielä opittavaa.

Harjoittelun aikana pääsin työskentelemään monenlaisissa tehtävissä. Kolmen kuukauden aikana toimin muun muassa sihteerinä, suunnittelin ja toteutin viestintää sekä osallistuin Ehkäisevän päihdetyön Älä välitä alkoholia -somekampanjan toteuttamiseen. Hanketyö ja hankkeen eri vaiheet, kuten hankesuunnittelu ja suunnitelman eteenpäin vieminen sekä hankkeen arviointi ja viestintä, ovatkin tulleet tutuiksi.

Opettavainen kokemus oli päästä suunnittelemaan erästä hanketta monialaisessa tiimissä. Pääsin siinä soveltamaan käyttäytymistieteellistä osaamistani sekä sivuaineopintojani terveyden edistämisestä, kun suunnittelimme muun muassa kohderyhmän saavuttamista, hankkeen toimenpiteitä ja niiden arviointia. Sanotaan, ettei mikään ei ole yhtä haastavaa kuin ihmisten käyttäytymisen ennustaminen. Siksi käyttäytymiseen liittyvät teoriat auttavat ennakoimisessa ja käyttäytymismalleihin puuttumisessa.

Työskentely monialaisissa tiimeissä tuli muutenkin harjoitteluaikana tutuksi. Toisinaan sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden käyttämä oman alan termistö oli itselle vierasta, mutta nopeasti pääsi kärryille eri lyhenteistä ja käsitteistä. Sosiaalipsykologian opinnoissa yhtenä keskeisenä näkökulmana on tutkia kieltä ja sen vaikutusta itseemme, toisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan.

Ohjasin muutamaa pienryhmäkeskustelua etänä, eli yliopistossa opitut ryhmätoiminnan käytänteet ja teoriat tulivat käyttöön. Lisäksi etänä tapahtuva kokoustaminen tarjosi paljon sosiaalipsykologista pohdintaa ryhmätoiminnasta, sen tehokkuudesta ja sujuvuudesta.

Sosiaalipsykologina vahvuuksiani ovat olleet ihmislähtöinen ajattelutapa yhdistettynä yhteiskunnalliseen näkökulmaan. Koen, että olen pystynyt katsomaan asioita konkreettisesti asiakkaan näkökulmasta erilaiset elämäntilanteet huomioiden ja yhdistäen ne laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Harjoittelun aikana kartuttamani kokemus hanketyöstä pääsee vielä käytäntöön syksyllä, kun jatkan työskentelyä Satakunnan tulevaisuuden sote-keskus -hankkeessa!

Nähdään siis syksyllä!